Torstai

Aamu meni tänään melko hyvin, ilman suurempia taisteluita sain pojat syömään, pukemaan ja jopa lähtemään, kerranki olin ajoissa päiväkodilla.

Työpäivä meni tosi kivasti, alotin siis maanantaina kesätyöt kotihoidossa, ensin lh:na ja sitten heinä-elokuun sh:na. Tänään pääsin hoitamaan tuoretta avannetta ja annoin näytöt pistämisistä. Porukka vaikuttaa tosi mukavalta siellä, menee vaa hetki et löytää oikeet osotteet.

Eilen soitti vuoropäiväkodin johtaja että he palkkaavat niihin päiviin ylimääräsen työntekijän, mikä on musta aika hieno homma Turulta. Vaikka se ei oo Onnin oma vaan koko ryhmälle mutta silti! Ja tänään soitti vammaisten lasten iltapäivähoidosta vastaava että Onni pääsee syksyllä tohon viereiseen iltapäiväkerhoon ja hän saa sinne OMAN avustajan, ihan huippua! Vielä aamupäivän järjestäminen edessä mut hän sano et saa sen kyl järkättyy, todennäkösesti saa oman avustajan aamuunkin, paikka on vaan vielä epäselvä että onko se koti vai joku muu. Mut siis mä olen niin ilonen et tää järjesty, koska viime verkostossa lasten psykalla mul sanottii et kukaa ei oo saanu turussa omaa avustajaa iltapäiväkerhoon aiemmin ja et sitä on turha haaveilla edes. Joka kerta ku oon avustajaa ruinannu, jo sillo ku Onni oli vielä tavis ryhmäs pk:ssa ni sanottii heti että ei onnistu. 
Ja tuossa jokune päivä sitte tuli saattajakorttiki postista, päästää vähä halvemmalla erilaisii kulttuuripaikkoihi ku saattaja pääsee ilmasiks ja se voi olla kuka tahansa aikuinen myös. 

Kun sitten menin hakemaan pojat niin Onnin hoitaja kerto että päivä oli tosi huono, ei oo niin huonoo ollukkaan vielä. Kirjastoon mennessä Onni oli kaupan kohdalla heittäytyny maahan makaamaan ja huutanu että on kylmä (onni on tosi kuumaverinen eikä koskaa palele) ja lopulta tilanne oli menny sihe että 2 hoitajaa oli kantanu Onnin takas päiväkotiin ja siellä kiukku oli jatkunu 2 tuntia huutaen. Hoitajat oli koittanu vaikka mitä, vaihtanu hoitajaa jos auttaisi jne mutta ei, syliinkään ei ollu menny vaikka yleensä haluaa syliin rauhottumaan. Lopulta oli rauhottunu ja menny syömää.

Se että alotin työt, ja vielä vuorotyön, näkyy Onnissa just tällä tavalla. Aamut on aikasempia, on kiire (mikä on punane vaate onnille) ja nyt on vkl:na mentävä päiväkotiin. Ja tää on asia mitä hän ei pysty käsittämään, koska AINA on ollu la ja su vapaa niin pitäs olla nytki, muttakun ei ole. 

Kotona ensin meni rauhallisesti kunnes tuli ruoka-aika, "en tykkää" samantien ja tuskin katsoi edes ruokaan. Sitten alko pikkuveljen töniminen kunnes poistin ruokapöydästä joka taas johti sihe että oltiin kiinnipidossa. Onni huusi moneen kertaan "vittu" vihasena mitä ei koskaa oo enne tehny, rauhottu kuitenki nopeesti ja söi 2 lautasellista ruokaa.

Ulos ei meinannu millää mennä ja kun vihdoi meni niin sisälle ei ois halunnu tulla. Pyry tietysti kaikessa symbioosissaan toisti Onnia ja kiukkus samalla tavalla. Mut loppuilta meni hyvin, nukkumaan meno suju ku unelma ja nukahtivat hetkessä. Se on jännä että kun tulee noita "kohtauksia" niin usein sen jälkeen jos tunne on oikeesti menny ohi, Onni on tosi kiltti, vähän ku taantuu vauvamaiseks, kaipaa syliä ja silitystä.

Lari onki ollu pihalla koko ajan, ruuan kävi tekemässä kun pyysin, se tykkää tehä ruokaa ja siitä on mulle iso apu. Salla on ihme ja kumma ollu kotona kans koko päivän, on vissiin ollu raskasta reissata pitkin kyliä monta päivää. Nyt se meinas alkaa lettuja tekemään. 

Huomenna meillä on vapaa päivä, tekemistä silti riittää mutta lapset saa leikkiä ja olla :)