Onnimanni

Meidän Onnimonniponni

Onni on aina ollut omanlaisensa Onni, jo pienenä sille oli tärkeetä rytmit ja rutiinit. Vasta oikeesti näin jälkeenpäin ajateltuna sen oon huomannu, sillon sitä ei pitäny mitenkään epänormaalina. Ainahan sanotaan että rytmit pitää opetella jo vauvasta asti, onko se sitten muka outoo jos toinen haluaa että niitä noudatetaan vähä tarkemmin. No mutta.. Onni oli tosi vauhdikas pienenä, kiipeili ja meni minkä kerkes. No jälleen aattelin et no pojat o poikii, ne o menijöitä. Onni järjesteli joka päivä lukuisia kertoja sadat pikkuautonsa riviin sohvalle ja kippas sen jälkeen nurin, ja samaa toisti joka päivä monet kerrat. Onni oppi liikkumaan aikasin, 9kk iässä se jo mennä viipotti kävellen ja välil juosten eteenpäin. Aina kauhia kiire mukamas. Heräs 5 aikaa aamulla ja enne ku ehtisin toista silmää saaha auki ni kuulin ku juos pihalla. Puhe tuli myöhässä, tai no sanotaa myöhemmin. Liimakorva vaikutti sen oppimiseen. Pikkuautot oli häne juttu. 

Oltiin vielä poikien isän kanssa yhdessä ja Onni istu aina iskän sylissä pelaamassa tietokoneella. Tää asia jätti kyllä isot jäljet Onniin, ja jos en ikinä uskonu että 3 vuotiaasta voi tulla peliaddikti tuolla tavalla niin huomasin että todellakin voi. Niinkin pieni ja yöllä heräili pelaamaan, näki painajaisia ja jotenki osas laittaa ite pelit päälle vaikka oli nettipiuhakin irti, laitto senki kii. Ihan kamalaa, se loppui onneks siihen ku kone lähti. Erottiin poikien isän kanssa -12 ja kesti tosi pitkään ennen ku Onnin sai irti peleistä. Joten uskokaa kaikki, älkää antako lasten pelata tai edes katsoa pelaamista ilman tarkkoja rajoja! Nykyäänkin meillä kotona ei ole virallista pelipäivää, vaan sen saa aina välillä ja mahdollisimman vähän (ehkä kerran kuussa). Edelleen pojat pelaavat isällään mutta sielläkin on nykyään onneks tarkemmat rajat sen kanssa. En halua että Onni pelaa koska se näkyy heti hänen käytöksessä, täynnä taistelua, tuhoa ja kuolemaa. Kuka äiti lapsen antais pelata jos tuo on seurausta, oli se sitten vaikka vaan mario brossia tai vastaavaa. No mut nyt lähti rönsyilemään taas tämä juttu.

Onnin kanssa oli eron aikaan ja jälkeen paljon ongelmia, isoja raivareita kotona. Keväällä -12 ne alko näkymään päiväkodissa joka kirjoitti 5 sivuisen selvityksen arjesta, ongelmista ja vahvuuksista jonka avulla mua vihdoinkin uskottiin että lapsi tarvitsee apua. -13 päästiin kasvatus ja perheneuvolaan jossa todettiin että Onnin psyykkinen mielen energiataso on matala, eli suomeksi siis masennus. En käsitä miks pitää tollasii liipalaapa lauseita sanoo, puhuis suoraa siten ku asia on. Ongelmat oli edelleen, käytöshäiriöt, aggressiivisuus, levottomuus, itkuisuus, lamaantumiset, sosiaalisten tilanteiden pelot jne. Mutta todettiin että Onni ei tarvitse siellä käyntejä, vaan mulle kasvatuksellista tukea. Sekä minä, pk että neuvola oli sitä mieltä että ei todellakaan näin ja pyydettiin lähete lasten psykalle. Odottelin 5kk tuota aikaa sinne ja lopulta selvis että lähete oli "kadonnut". No naarasleijonamaisesti sanoin että jos ei aikaa tipu niinku nyt niin valviralle teen hoitatakuun ylittymisestä valituksen. Päästiin viikossa sinne, eli käynnit alkoi kesällä -14. No tästäkin saatais aikaan aika hemmeti iso tarina, lasten psykasta siis mutta koitan tiivistää hiukan. Ekalla käynnilä ajattelin et oikeesti vihdoinki mua joku kuunteli, no olimpa väärässä silloinkin. Kuunteli varmaan mutta musta tuntuu että puolet meni ohi korvien. 

Kesän jälkeen alko käynnit ja tutkimukset. Onnilla oli syksyllä selvä maaniskausi, kaikki oli hienoo ja ihanaa, afrikan tähtee pelattiin 20 krt päivässä tauotta, osallistui kaikkeen toimintaan ja suupalttina kokoajan. Onni siirrettiin päiväkodin erityisryhmään silloin myös. Sitten joulun aikaan erosin sillosesta miehestä ja sen jälkeen tuli Onnilla iso tiputus alas, raivareita oli kotona ja päiväkodissa joka päivä lukuisia kertoja ja mä soitin sit itkien psykalle et mä en oikeesti enää tiedä mitä tehdä. Lääkäri kysy multa että laitetaanko osastolle, miks se MULTA kysyi, sehä se lääkäri oli! Sovittii että koitetaan ensin lääkitystä Risperidon 0.5mg ja nosto viikon päästä 1mg:n. No se autto hetkeksi. Kunnes taas sama ralli jatku, kaikenlisäks omalääkäri jäi saikulle (taas vaihteeks) ja sen jälkeen vuosilomalle ja meiät jätettii oman onnen nojaan, koko Onnia hoitava tiimi oli saikulla. Piti taas kaivaa naarasleijona esille ja päästiin ylilääkärin juttusille joka oikeesti kysy ja kuunteli, aisti kerrallaan läpi ongelmat.  Sitten alotettiin lisäksi Conserta 18mg, joka alkuun autto ja sitten nostettiin 27mg:n joka tällähetkellä menee. Terapiaa ei vieläkään olla alotettu, VUOSI ollaan lasten psykalla käyty, nyt saatiin vammaistukilausunto ja nopeasti korotetusta tuesta päätös. Syksyllä sitten terapiaan ja sope kursseille. Selväähän oli että Onni ei pysty menemään ns taviskouluun ja verkostossa päätettiin että Onni menee kiinanmyllyn kouluun, entiseltä nimeltä sairaalakoulu.

Dg:t F93.89 Muu määritelty lapsuuden tunnehäiriö (tunteiden säätelyn vaikeutta, ahdistuneisuutta, alakuloisuutta 

R62.0 Kehitysvaiheen viivästyminen (aisti-integraation viive, toiminnanohjauksen ja keskittymisen pulmat