Tiistai täynnä toivoa.. vai mitenkä se menikää..

Tänään piti mun kertoa jotain hyvää Onnista. Tuli jotenki lämmin olo kun sanoin hyviä asioita ongelmien sijasta. Onni on pohjimmiltaa  äärettömän kiltti lapsi ja sillä on super hyvä muisti. On paljon hyviä piirteitä mutta nuo tuli ekana mieleen. Mun kullan nuppu <3 kotitehtävänä ryhmästä on miettiä mikä onnissa on parasta just nyt. Nää ei oo helppoi asioi miettiä vaikka luulis että on. Mä ajattelen niin paljon hyvää tuosta pojasta mutta samalla ne vaikeudet muistuu mieleen. Parasta just nyt? Se että O viihtyy sylissä, ottaa halailut vastaan, on rakastettava ja rakastava. Hänellä on empatiakykyä.  Nyt kun lääkitys vaihtu niin on tasaisempi ehkä hivenen ja syö! Jestas se syö niinku ei ois ikän ruokaa nähny 😃

Meillä oli tänään thera play  ja se meni kohtuu hyvin. Onni oli todella varautunu mutta samalla hyvin utelias. Terapiahetki kestää 30min mut on todella uuvuttavaa onnille. Katsekontakti koko ajan, joutuu kuuntelee ja noudattaa ohjeita. Ei itse voi päättää asioiden kulkua. Onni tsemppaa aina hyvi ja kaikki sujuu. Pari tuntia hetken jälkeen tuli megaraivari. Kahden ihmisen kiinni pidettävä. Onni puri mua toppatakin läpi niin että jäljet tuli. Mut lopulta rahoittu. Salla oli menny pyryn kans syömää ja me saatii olla onnin kans hetki kahden. Ja käytii päivällisellä kahden. Illal käytii pelailee bilistä ja oli kivaa. Nyt ne o nukkumas, onnilla tuntuu kestävän unen saanti mut kaipa se pia simahtaa. Teineille iso kiitos, ne on apuna tosi paljon ja en tiedä miten ilman heitä pärjäisinkään <3