Mies esitti mulle ton kysymyksen tossa viimeksi kun oli lapsivapaata, puhe kääntyi jossain vaiheessa jälleen lapsiin. Mun pitäs oppia unohtamaan hetkeksi kaikki ongelmat ja keskittyä vaan itteeni ja mieheen, edes niillä lapsivapailla. Ehkä mä vielä opin.
Vastausta en osannu antaa, en edes muista koska olis ollu sellanen hetki että kaikki on hyvin. Tällä hetkellä mulla on jäätävä stressi. Muutto on ens viikon lauantaina. Oon painanu hommii ton opinnäytetyön kanssa, opintokäynnillä, pakkaillessa ja juossu millo missäki palautekeskustelussa tai terapiaklinikalla. Ens viikko ei oo yhtää sen helpompi, kypsyysnäyte, esitys, opparin luovutus, neuvola, lastenpoli, pyryn synttärit, nii ja muutto. Olispa tää jo ohi!! Sit helpottaa. Mut siis jos kaikki menee niinku pitää niin ens viikon lopulla mulla on tutkintotodistus kädessä :)
Tänään oli likan palautekeskustelu psykalla. Lähete uudelle pk-seudulle tulee. Käytii nopee läpi muidenki asioita. Onnillehan tuli Medikinetin alotuksen jälkee hirveesti mustelmia, joten se lopetettiin. Nyt se täytyy kiikuttaa labroille viel enne muuttoa. Lääkäri suostu viimei kirjottaa koulukuljetusta ja avustajaa varten lausunnon, jostain syystä se aiemmin sano että ei kuulu hänelle vaan uudelle hoitotaholle.. no suostui nyt ku se tarvitaa mahdollisimman pian. C-lausunto vammaistukee varten tulee sitten ku nää nepsytutkimukset on tehty.
Pyrystä tekee kans siirtolähetteen. Kysyi miten neurologi tuli siihe tuloksee että tourette on mahdollinen, selitin miksi ja mietittii et voi olla muutakin, tai ainakin niin toivotaan. Mut kyllähän se tosiasia on vaikken sitä haluis myöntää niin pelottaa iha hitosti että se onkin tourette.Tic-oireet on niin silmiin pistävät ja isot että vaikea kuvitella enää vaikka miten yritän että se olisi normaalia. Ja pelottaa se, että kun Pyry alottaa uudessa päiväkodissa niin ne muut lapset huomaa ne ja alkaa kiusaamaan. Täällä kaverit ei huomaa, tai ei huomioi. Ehkä siks että sille tulee sokeeks kun koko ajan on läsnä jne. Uudessa päiväkodissa uusi lapsi tuo ihmetystä ja sitä tutkaillaan. Toivottavasti olisin väärässä :(
Onni oli tänään luokan kanssa laivareissulla. Reissu oli menny hyvin, opettajalta tuli palauteviesti. Onni sano että oli joutunu maistamaan kaikkia ruokia. Hyvä ja huono asia, ei pitäs pakottaa mut toisaalta hyvä että saa maistamaan. Ristiriitaista. Onni sanoi että oli syöny lopulta vaan ranskalaisia. Katkarapuja oli maistanu, maistu ällöttävältä niinku ne muutkin. Annoin rahaa mukaan 20e jotta voi ostaa namei ja tuua vaik kotiinki. Onni on tosi perso karkille ja haluis mässäillä aina. Jostain syystä se oli ostanu vaan legoja, ei yhen yhtäkään karkkia koska ei sillä hetkellä tehny mieli. Fiksu päätös. Vähä se sit kuitenki itketti kotona, ku sit ois tehny mieli karkkia. =D
Pyry ootti Onnia ku kuuta nousevaa koko päivän. Vaikka me käytii kahvil ja kyläs, niin se oli vaan aika hiljanen ja surullisen olonen. Ikävä veljeä. Sille on kauheen vaikee irrottautuu Onnista ja olla ilman sitä välillä. Sit se sulkeutuu ja vaan on. Nää hetket tekee sille hyvää, saa olla vaa mun kans ja oppii irtautumaan Onnista ja olemaan Pyry. Näyttämään millanen ihana ja osaava poika on.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti