Syyskuu

No täs onki tovi menny viime kirjottelusta.. Onni alotti koulun. Aamusin jos oon ollu töis tai muuta menoo ni avustaja on ollu kotona taksin laittoon asti ja iltapäivällä sit ippes apuna. Koulus menny kohtuu hyvi, on siel raivareit tullu. Tarkkaa määrää en tiiä ku Onni sanoo et harmituksii on ollu mut opelta tulee harvemmi ilmotus. Kerra jouduttu taksin lähtöö siirtää raivarin takii ja viime pe oli haastava päivä. Se alko jo aamul kotona kiinnipidolla ja sit väännettii aika kovaa. Tällä kertaa mäki olin mustelmilla. Nyrkit heilu ja potkui sateli. Onni on nii iso jo että saa käyttää kunnolla voimaa et saa holdattua. Sii yks syy miks käyn salilla! 

Ippes tullu kiukkui jonku verra. Kerra hajottanu yhe oven turvalasinki =( Mut tuol o aika hyvi säädelty päivää sillee et Onni pystyy olee, poistamaan ne tekijät mahollisimma pitkälle mikä aiheuttaa harmitusta. Sinänsä menee hienosti siellä.

Psykan käynti oli tosiaa elokuun alussa eikä päästä neuropsykologin tutkimukseen. Ei kuulema vielä, mahdollisesti syksyllä toimintaterapiaa.. mahdollisesti ja mahdollisesti!! Ärsyttää! Onnin hoitava tiimiki vaihtu puoliks, taas uus ihminen. Käydää siel keskustelemassa sit, en kyl tarkotusperää nyt täysin ymmärrä mut ei vissii tarviikkaa.

Pyry on voinu aika huonosti, on tosi pahalla tuulella koko ajan ja raivareita. Päiväkodista lähdöt on yhtä helvettiä. Perjantaina hillitön raivari ja nappasin lopulta kainaloo ilma kenkii ja ulkovaatteit. Nyrkit heiluu silläki. Välil o tosi turhauttavaa olla aina nyrkkeilysäkkinä tai tavaroitte heiton kohteena. Lisäks Pyryllä on tic-oireita ollu pidempään. Jos ne ei ala helpottaa ni joutuu vissii neurologille. Lisää juttui jes! =( Toimintaterapiaa ootellaa aikaa edelleenki, kai se sielt joskus tulee. 

Elokuun alus pojil oli isoi muutoksii. Koulu alko, tarhan ryhmä vaihtu ja lisäks poikien isä tiputti pommin tosta vaa kysymättä multa oikeeta ajankohtaa että heille tulee vauva. Kaikki samalla viikolla, Joten arvata saattaa että mitkä sen seuraukset on ollu. 

Tytön kanssa ollu vaikee viikko takana, yhtä raivarii vaan. Meiä elämä on siis raivarii toisensa perään :D No ei vaa, on täs paljo hyvääkin. Ihanat rakkaat lapset <3

Mut jos totta puhun niin turhauttaa että päivät on aina samanlaisia. Onnia ei saa lähtee mihenkä ja se haluu tehä omia juttui,  Ippen jälkeen Onni on aina iha puhki päivästä, sen näkee siit kui se energia on vähissä ja mieli o matala, kiukuttaa =( Pyry tekee samoi asioita koska Onniki tekee. Yritä ehottaa et lähetää kylää ni ekana on vastaus EI. Mentii tos puistoo ni koko ajan Onni halus vaa kotiin. Vois sitä leffas käydä jne mist tykkää mut ei mul kyl o varaa koko aja sellasii tehä. Meille ny haetaan tota perhetyöntekijää, josko silt sais vinkkei tai jottai. En tiiä.

Huomenna on kouluverkosto. Saa nähä ilmestyykö isä paikalle. Vähän epäilen kunnei kiinnosta muutenka poikie jutut ni miks tääkään. Kyllähä mä hoidan tämänkin! Ei tartte auttaa vaikka omista lapsista kyse. En tiiä sit, kokeeko se että pojat o "viallisia ja vaikeita" ni haluu vaa keskittyy uutee perheeseensä. Poikien puolesta harmittaa hirveesti :( Exän nyxä on kauheen kiva, asioin hänen kanssaan lähes kaikki poikii liittyvät asiat, no hyvä että edes jonkun kanssa.

Koulun suhteen mul on ny voimavarat hiuka lopussa, venytän sen suosiolla ainaki ens kevääseen. EI vaan pysty niin ei pysty. Vko:lla 41 on eka kuntoutusviikko ja seuraava vko:lla 46. Psykan käynnit, Pyryn tuleva toimintaterapia, Sallan toimintaterapia/psyka (kumpaa lääkäri sit päätyykää) ja sit ois viel harrastukset minne tarttis kuskailla. Jostai o ny vähä tingittävä. 

Ai niin, omaishoidontuen hakemus meni läpi! Alin luokka mut sekin on jo jotain :)